tiistai 2. joulukuuta 2014

ASMR - Mysteeristä kihelmöintiä



Tämänpäiväisenä pääaiheena on ASMR eli Autonomous sensory meridian response. Näin äkkiseltään tuo kuulostaa epämääräiseltä neurologiselta termiltä tai vaihtoehtoisesti joltain skientologiselta pseudoilulta. No, aivan kummastakaan ei ole kyse, koska ASMR ei ole virallinen termi. Kyseessä on tuore, mutta aivan todellinen ilmiö, jota ei ole vielä ehditty paljonkaan tutkia. Mutta mistä tuossa onkaan siis kyse?

ASRM-kokemus on erityisiin tilanteisiin kytkeytyvä mielihyvän tunne, joka ilmenee kutkuttavana kihelmöintinä päälaella. Tuntemus esiintyy takaraivon molemmin puolin ja ohimoiden kohdalla, mutta se voi levitä niskaan, kylkiin ja joillakin ihmisillä jopa jalkoihin. Kyseessä ei ole sama ilmiö kuin ”kylmissä väreissä”. Kylmät väreet liittyvät tunnetiloihin, joissa ihminen esimerkiksi liikuttuu musiikista tai kokee jotain sävähdyttävää. Kylmät väreet liittyvät myös pelkoon ja kauhuun, kun taas ASMR-kiehlmöinti saa alkunsa visuaalisista, äänellisistä tai tuntoärsykkeistä ei emootioista. ASMR:n laukaisevat ärsykkeet ovat idiosynkraattisia ja vaihtelevat henkilöstä toiseen. Niissä on kuitenkin havaittavissa selkeitä kaavoja ja lähteitä, jotka vaikuttavat useimpiin. Näitä ovat muun muassa kuiskaaminen korvaan, puhuminen tietyllä tavalla, sivuäänet puheen aikana, aksentit, esineiden rapistelu tai puhaltaminen korvaan. Edellä mainitut ovat äänellisiä ärsykkeitä, visuaalisia ovat esimerkiksi käsien liikuttaminen tietyllä tavalla, toisen henkilön keskittyminen työskentelyynsä (yleensä käsillä), laukun kaivaminen, asioiden tekeminen hitaasti, kirjoittaminen ja sormien naputtelu pintoja vasten. Tuntoärsykkeitä ovat pään koskettelu, silittely tai vaikkapa hiusten leikkaaminen.

Mielenkiintoisen ilmiöstä tekee se, että siinä missä monet ihmiset kokevat ASMR-tuntemuksia, toisille niitä ei tule koskaan. Tutkimustiedon puutteessa on kuitenkaan mahdotonta sanoa, kuinka moni ihmisistä tuntee sitä tai ei tunne. Se seikka, että ilmiö on pysynyt pimennossa aivan viime vuosiin asti puoltaa sitä näkemystä, ettei se aivan valtavirtainen taida olla. Ilmiö nousi näkyviin nimenomaan netin myötä, kun asiasta kirjoitettiin ja ihmiset alkoivat tehdä videoita, joissa he simuloivat ASMR:ää tuottavia tilanteita. Nämä videot ja tietyt tekijät ovatkin nousseet suhteellisen suosituiksi mikä osoittaa ainakin sen, että ilmiö on todellinen ja yleinen.

Kaikki todisteet ASMR:n puolesta pohjautuvat subjektiiviseen kokemukseen, ei mihinkään muuhun. Minäkin tiedän ilmiön todelliseksi, koska koen sitä itse. Tieteellistä tutkimusta ei vielä ole, mutta sen puutehan ei todista muusta kuin siitä, että sitä ei ole ehditty tehdä. Kuten sanottua, ilmiö on vielä tuore ja pääasiassa nettiin rajoittunut.  Kuitenkin videoiden suuri suosio ja yhtäläisyydet kokemuksissa viittaavat siihen, että kyseessä on tutkittavissa oleva ilmiö, koehenkilöitä ei olisi vaikea löytää. On myös outoa, että ASMR on vasta nyt noussut esiin. Ilmiön täytyy olla yhtä vanha kuin ihmiskunta, mutta yleinen tietoisuus on saavutettu vasta nyt. Kokijoiden tyypillinen tarina menee siten, että koko ikänsä on luultu olevan se ainoa ihminen maailmassa, joka tuntee sitä. Ei siitä puhuta koulussa, kotona taikka muuallakaan. Ei kukaan kaverikaan mainitse mokomista tuntemuksista. Lisäksi kokija tuntee todennäköisesti pientä häpeää siitä, että saa kickseja katsellessaan muiden arkisia touhuja tai kuunnellessaan toisen puhetta. Ei taida olla ihan normaalia? Noin minäkin ajattelin, kunnes törmäsin ilmiöön netissä. Sain taas uuden todisteen siitä, etten ole niin ainutlaatuinen kuin luulen olevani. Luulin olevani yksin, mutta meitähän onkin miljoonia, ehkä miljardeja. Paha sanoa.

ASMR:ää ei pidä muuten sotkea seksuaalisuuteen. Vaikka yllä puhuin kickseista, kyse ei ole seksuaalisista sellaisista. Jotkin naistenlehdet, jotka ilmiön ovat noteeranneet, puhuvat virheellisesti aivo-orgameista. ”Yli 27 minuutin YouTube-videosta on kulunut noin 10 minuuttia ja olen aivan valmis, siis aivo-orgasmiin.” Täysin väärin! Se ei ole kumuloituva tunne, toisin kuin seksuaalinen hekuma. Siinä ei ole mitään kliimaksia, ei mitään huippua, jota saavuttaa. Se on hienovarainen, aaltoileva tuntemus, joka vahvistuu ja heikkenee. Siinä ei ole maalia tai laukeamista päätepysäkkinä. Se ei ole intensiivistä, koska se ei kiihdytä vaan hidastaa. ASMR-kokemuksille onkin ominaista rentoutumisen tunne, jopa hypnoottinen tila. Riippuu yksilöstä kuinka kauan tuntemus kestää, itselläni se vaihtelee minuutista jopa tuntiin. Tuntia pidemmäksi mennessä seuraa turtumus, tunne katoaa ja ärsyke menettää tehonsa. Parhaimmat ASMR-kokemukset tulevat elävässä elämässä, spontaaneina yllätyksinä. Videoiden kautta voi hakea näitä kokemuksia kotikoneen ääreltä, ja ne toimivat parhaimmillaan aivan yhtä hyvin. Ongelmana on se, että liian usein niitä katsoessa voi tulla pitkäaikainen turtumus, johon auttaa vain tauko niiden katselusta. ASMR on hienovaraista, eikä se kestä liiallista toistoa. Parhaimmillaan se on säännöllisen epäsäännöllisesti koettuna, päivittäinen rutiini on liikaa (mikä vaihtelee taas yksilöllisesti, joillekin se on mahdollista).

Useat ASMR:ää kokevat ihmiset muistavat ensimmäisen kertansa, jolloin panivat ilmiön merkille. Lähes järjestään nämä tapaukset ovat varhaislapsuudesta tai vähän myöhemmin. Uskon, että olen jossain määrin aina kokenut sitä, mutta varhaisimman kokemukseni osaan paikantaa päiväkotiin. Istuin sohvalla tutkailemassa videokasetin kotelon takakantta. Joku tyttö istui takanani ja alkoi yllättäen kopeloida niskaani (ei pervot, siinä ei ollut mitään sellaista) kuiskien samalla jotain. Muistan sen miellyttävän kihelmöinnin niskassani ja päälaellani. Hän vielä sujautti kätensä nopeasti paitani sisään - en kyllä muista miksi – ja se vahvisti tunnetta. Se on ensimmäinen muistoni ASMR:stä, ja muistan että sen pelkkä ajatteleminenkin sai  kihelmöintiä aikaan (eli ASMR voi tosiaan olla jopa suorista ärsykkeistä riippumatonta. Saavutan tunteen toisinaan vain ajattelemalla jotain mennyttä kokemusta). Muut yleiset tilanteet, joissa tuo tunne minulle tulee, ovat esimerkiksi parturissa käynti, koulutunnit, joilla opettaja puhuu tietyllä tavalla, kielien puhuminen ulkomaisella aksentilla, ihmisten seuraaminen, kun he puuhaavat jotakin käsillään ja…no joo, onhan noita, turha luetella sen enempää.

ASMR-skenen suhteen on muuten merkillepantavaa, että suurin osa tekijöistä ja yleisöstä tuntuu olevan naisia. Tästä olisi erittäin kiinnostavaa saada tutkittua aineistoa, vahvistaisivatko ne havaintoni? Ja jos sukupuolijakauma olisi voimakkaasti naisiin kallellaan, miksi näin? Ja on muuten hieman häiritsevää, että se yksi profiloitunut miespuolinen ASMR-videoiden tekijä vaikuttaa aika homolta. Voihan lerssi, pitäisikö minun epäillä omaa suuntautumistani, kun ASMR ei kiinnosta muita kuin naisia ja homoja. No ei sentään, ehkä olen vain feminiinisempi kuin luulenkaan. Toisaalta mikäs sen heterompaa, kuin kuunnella naisten kuiskutusta korviini ja katsella heidän kauniiden käsiensä leikkiä.

Vaikka yllä mainitsin, ettei ASMR ole seksuaalista, siihen voi toisinaan liittyä sellainen mauste. Jo se seikka, että videoiden tekijät ovat vastakkaista sukupuolta, herättää joskus tällaisiakin reaktioita. Muistan myös kesätöistä tilanteen, kun eräs naistyöntekijä selitti minulle museon toimintatapoja. Hän näytti minulle jotakin vihkoa ja samalla kuljetti sormeaan sen sivulla juuri siten, että se sai pääni kihelmöimään. Sitä kesti muutaman ihanan hetken, kunnes minulle iski järjetön halu riisua häneltä housut alas ja nuolla hänen pilluaan. Aivan helvetinmoinen halu, hyvä etten jo tarttunut hänen housunnappeihinsa. Sain ponnistella itseni hillitsemiseksi ja pitääkseni punastumisen loitolla, syke nyt pomppasi ainakin sinne kahteensataan. Tällaistakin siis voi ASMR:än liittyä, mutta lähinnä satunnaisena sivutuotteena.

Seuraavassa postauksessa käyn läpi ASMR-videoiden tekijöitä ja omia suosikkejani sillä saralla. Olisi muuten mukava kuulla, kokeeko kukaan lukijoista ASMR:ää? Onko koko termi uusi, kuulostaako ilmiö tutulta ja miten itse koet sitä parhaiten? Jos et tiedä mistä on kyse, hae YouTubesta videoita hakusanalla ASMR, katso joku video ja tarkkaile reaktioitasi. Jos koet ärtymystä ja halua vetää videolla esiintyvä naikkosta pleksiin, et todennäköisesti tunne sitä. Jos tunnet, tiedät mistä puhun.

2 kommenttia:

Ama kirjoitti...

Siistiä, ilmiöllä on siis nimi! Luulin olevani vaan outo kun saan ruumiillista mielihyvää tietyistä aika arkisista näpertelyistä.

Ainakin kuplamuovin poksuttelu ja suojakelmun hidas irroittaminen esim. puhelimen näytöltä ovat varmaan myös aika yleismaailmallisia mielihyvän lähteitä.

Tästä täytyy saada tutkimus!

Lauri Stark kirjoitti...

Hyvää myöhäisiltaa Ama ja kiitos kommentistasi.

Luulen, että kuplamuovin naksuttelu on eri asia. Ainakin, jos sillä tarkoitetaan sen poskuttelua itse. ASMR:lle on tyypillistä nimenomaan passiivisuus: tarkkaillaan tai kuunnellaan, kun muut tekevät asioita.