Pikahuomio Pariisin marssijoista

Pariisissa on raportoitu jopa 1,7 miljoonan ihmisen osallistuneen marsseille, kokonaismäärän noustessa ympäri Ranskaa yli kolmen miljoonan. Periaatteessa tällaiset asiat ovat arvokkaita, on hienoa nähdä että ihmiset yhdistyvät asioiden taakse. Mutta sitten tulevat ne syyt, miksi he marssivat.

Marssijat ovat asialla rauhan puolesta vihaa vastaan. Ihan ok, mutta mitä iloa on pensaan päähän laittamisesta? Nämä marssijat, joiden kärjessä on Euroopan poliittinen ja monikulttuurisuutta tukeva eliitti, eivät usko islamilla olevan mitään tekemistä iskujen kanssa. En tiedä kuinka moni marssijoista on maahanmuuttajia, mutta tuskin liian harva. Heillä on pelkästään oma lehmä ojassa, he nauttivat vasemmiston hyödyllisistä idiooteista. Kantaväestö kuitenkin marssii siinä uskossa, ettei iskulla ole mitään tekemistä minkään kanssa ja ettei kulttuurien sotaa ole. Tilanne on jokseenkin sama, jos Helsingissä olisi sota-aikaan marssinut 100 000 ihmistä rauhan puolesta: ”vain murto-osa venäläisistä kuuluu hyökkääviin joukkoihin. Siispä Venäjä ja venäläiset eivät uhkaa meitä, meidän tulisi laskea aseemme ja pidättäytyä enemmiltä provokaatioilta. Sano ’ei’ vihalle”.

[Mitä on muuten kaikenlainen kälätys politikoinnista? Totta kai asialla politikoidaan, mutta voiko siitä kantaväestöä tai oikeistoa syyttää? Ero on vain siinä, että oikeistolla olisi halua muuttaa asioita konkreettisesti, suvaitsevaisto välittää ainoastaan iskun vaikutuksesta vaalilukemiin. Mitä eroa oli Breivikin iskun jälkeisellä mediamylläkällä tähän nykyiseen? Ei mitään, Breivikin jälkeen se meni näin: ”persut ovat paskaa”. Nyt se menee näin: ”persut ovat paskaa.” Kuka Pariisin iskun muuten tekikään? Ei kai sillä väliä, oikeisto on kuitenkin ”enemmän” syyllinen. Molemmissa tapauksissa suvaitsevaisto on käyttänyt tapauksia hyväkseen vain mustamaalatakseen vastustajiaan (eikä siinä mitään, kuuluu politiikkaan ikävä kyllä). Oikeisto varmasti ottaa tuoreesta veriteosta hyödyt irti, mutta heillä on ainakin todellisuudentajua; islamin uhka on realiteetti, johon on reagoitava. Suvakit kykenevät vain epämääräisiin puheisiin, ”ei vihalle ja terrorismille”.

Eurooppa on heikko. Kun vastaamme isketään, vajoamme itsereflektioon. Olemme pohjattoman syyllisyyden ja itsetutkiskelun kierteessä, emme saa mitään aikaiseksi. Islam uskoo itseensä, se ei kyseenalaista perustaansa. Meillä on teknologia ja elintaso, mutta ei henkeä ja uskoa.]