Näin tänään ensi kertaa elämässäni revontulia. Menin hieman pimeämmälle parkkipaikalle selälleni Otavan alle makaamaan ja näin. Ne olivat melko himmeitä, lähinnä harmaita väriltään. Välillä pilkisti hieman vihreää niiden voimistuessa. Ne huojuivat ja sykkivät hitaassa pulssissa, unohdin kylmyyden ja kovan maan hetkeksi. Parhaimmillaan suuri säie ylsi koko taivaankannen poikki lännestä itään. Välilllä se levittäytyi viuhkaksi, välillä kaksi säiettä sykki rinnakkain Otavan vierellä ja päällä.
Hieno ja kaunis näky, seuraavia ja kirkkaampia odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti