tiistai 21. huhtikuuta 2015

Pikahuomio puolueista

Mielenkiintoista, että suvaitsevaisiksi julistautuneet ja epädemokraattisuudesta milloin missäkin mouruavat vasurit valittavat nyt, että kansa äänesti väärin. Heidän kaksilla korteillaan pelaaminen on hienoa: he eivät koskaan kyseenalaista demokratian mielekkyyttä ja syyttelevät muita fasismista, mutta vain silloin kun tulokset miellyttävät itseä. Nyt kyllä demokratia voitaisiin jyrätä oikeiden mielipiteiden tähden, vähän sama juttu nähtiin EU:n perustuslakiäänestysten uusimisessa, kunnes tuli haluttu tulos.

Itsehän en pidä demokratiaa itseisarvona ja se voidaan kernaasti jyrätä, jos tarve vaatii. Demokratia voi olla vähiten huono hallitusvaihtoehto, mutta ei kaikissa tilanteissa ja kaikkina aikoina. Myös demokratia voi rappeutua ja halvaantua tavalla, joka vaatii autoritääristä korjausliikettä. Moitittavaa ei siis ole vasurien demokratianvastaisuus, vaan heidän kaksinaamaisuutensa. Myöntäkää asiat suoraan, niin teidät voi ottaa vakavammin.

Samaa kaksilla korteilla pelaamista on myös heidän suhteessaan perussuomalaisiin. Vasurit nimittäin esiintyvät heikkojen ja sorrettujen puolustajina ja samaan aikaan pilkkaavat perussuomalaisia kiljua kittaavien luusereiden puolueeksi. Jos puhe kääntyy vähemmistöihin, persut muuttuvat taas etuoikeutetuksi enemmistöksi. Vasurit syövät kakkua säästäen; he viestivät olevansa "systeemiä" vastustavia kapinallisia ja samaan aikaan korostavat voittajan asemaansa luusereihin eli persuihin nähden. Persut ovat joko etuoikeutettuja tai luusereita ja vasurit kapinallisia tai voittajia, kuten heille itselleen sopii. Vaikea sanoa, kuinka tietoinen tämä silmänkääntötemppu on ollut, mutta taidokas se on. Vasureihin identifioimalla voit saada altavastaajan ja voittajan edut ilman kääntöpuolia. Persut saavat yksioikoisen luuserin viitan ollen samalla syrjinnän avulla asemaansa nostettuja etuoikeutettuja.

Tokihan sitä voi olla altavastaaja ja voittaja samaan aikaan, siinä ei ole sinänsä ristiriitaa. Mutta jos vasurit olisivat rehellisiä, he eivät väittäisi tukevansa sorrettuja häviäjiä. He puolustavat vain valikoituja vähemmistöjä, jotka ovat jo vuosikausien ajan olleet median lellikkejä ja saaneet äänensä kaikin tavoin kuuluville. Eikä siinä, että on voittajien puolella, ole sinänsä vikaa. Kaipaan vain rehellisyyttä. Voin itsekin myöntää ihailevani voimaa ja valtaa, vaikka tunnen sympatiaa heikkoja kohtaan.

Ei kommentteja: